Neljä artikkelia kestävyydestä kuvataiteilijan työssä.
Villisavi(opens in new tab)
- Paikkasidonnainen taide ja lähimateriaalien tutkimus paikallisidentiteetin vahvistajana
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/914297/978-952-7604-41-0.pdf(opens in new tab)
Villisaviprojektin taustalla on laajempi kysymys materiaalisuudesta: siitä, mistä asiat tehdään, kenen ehdoilla ja millaisin seurauksin. SAMK Kankaanpään taidekoulussa on viime vuosina panostettu kestävyyssiirtymään. Tavoitteena on kehittää uusi toimintamalli, jonka lähtökohtina ovat materiaalitietoisuus ja materiaalikriittisyys: materiaalien alkuperän sekä käytön ja merkitysten ymmärtäminen kytkeytyy paitsi ekologiseen kestävyyteen myös kulttuurihistoriaan, paikalliseen tietoon ja identiteettityöhön. Ilmastonmuutos, luontokato ja kestävyyssiirtymä konkretisoituvat nimenomaan materiaalisina kysymyksinä arjessa, maisemassa ja taiteellisessa työssä.
SAMK Kankaanpään taidekoulun toimintamalli lähtee oletuksesta, että kestävien ratkaisujen edellytys on moniääninen, paikallisiin kokemuksiin ja tietoon nojaava vuoropuhelu, jossa erilaiset näkökulmat voivat kohdata ilman valmiita vastauksia. Taidekoulun rooli nähdään välittäjänä, joka tuo yhteen tutkijoita, opiskelijoita, paikallisia toimijoita ja kansainvälisiä kumppaneita, tulkkaa ammattikulttuurien välisiä eroja ja mahdollistaa epävarmuuden, keskeneräisyyden ja spekulaation hyödyntämisen osana yhteiskehittämistä. Tätä taiteelliselle työskentelylle ominaista työotetta siirretään systemaattisesti osaksi moniammatillisia tutkimuksen ja kehittämistoiminnan prosesseja sekä korkeakouluopetusta.
Talot ja tienhaarat
- Kuvataiteilija rakennusten sosiaalisesti kestävän käytön edistäjänä
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/914297/978-952-7604-41-0.pdf(opens in new tab)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos määrittelee sosiaalisen kestävyyden tarkoittavan yhteiskunnan kykyä varmistaa sekä nykyisten että tulevien sukupolvien hyvinvointi tarjoamalla terveydenhuoltoa, koulutusta, työllisyyttä sekä yhteisöllisyyttä tukevia rakenteita ja palveluja (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2025). Syrjäseuduilla sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta korostuvat erityisesti palveluiden saavutettavuus, toimeentulon varmistaminen, mahdollisuus vaikuttaa paikalliseen päätöksentekoon ja kuulua yhteisöön. Tasa-arvoisuuden vuoksi on tärkeää pitää syrjäseudut ja pienemmät kaupungit elinvoimaisina, jotta hyvän elämän edellytykset toteutuvat yksilölle asuinpaikasta riippumatta.
Kuvataiteilijat voivat olla mukana edistämässä rakennusten kestävää käyttöä aina hankkeen alullepanemisesta toteutukseen ja ylläpitoon. Markusen & Gadwan (2010) raportin tunnetuksi tekemää käsitettä “luova paikkakehittäminen” (creative placemaking) on käytetty kuvaamaan juuri taiteilijoiden tai muiden luovien alojen ammattilaisten roolia tilojen ja ympäristöjen kehittämisessä esimerkiksi kulttuuripolitiikan, kaupunkitutkimuksen ja -kehittämisen kontekstissa sekä EU:n kulttuurihankkeissa.
Kuvataiteilijalla on kyky kuvitella ja kuvittaa tyhjien rakennuksien mahdollisuuksia. Luovan alan ammattilainen voi keksiä tiloille täysin uudenlaisia käyttötapoja ja työllään taiteilija voi saada kiinteistön omistajat, paikallisen yhteisön, yrittäjät ja rahoittajat huomaamaan vajaakäyttöisen tilan potentiaalin. Yksinkertaisimmillaan tämä voi tarkoittaa esimerkiksi rakennuksen mahdollisten tulevaisuuksien kuvittamista kuvataiteen tekniikoiden avulla. Taiteilija voi myös toimia välittäjänä eriosapuolten välillä hankkeessa. Sosiaalinen kestävyys on luovan paikkakehittämisen ydintä. Prosessit ovat osallisuutta lisääviä sekä uusia yhteisöjä luovia ja niiden tavoitteena on lisätä elinympäristöjen elinvoimaisuutta ja laatua, oli kyse sitten maaseudun kylistä tai kaupunkien lähiöistä. (Markusen & Gadwa 2010, 3–17)
Kuntakuvataiteilija
- Kuvataiteen ammattilaiset kuntien kehittäjinä
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/788559/B178.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Nykyään taiteilijan ammatin määritteleminen on vaikeaa, sillä erilaiset tekniikat ja toimintamallit ovat laajentuneet ja sekoittuneet keskenään. Usein on myös siirrytty pois konkreettisesta fyysisestä taideteoksesta tapahtumallisuuteen, käsitteellisyyteen ja taiteen asiantuntijuuden myymiseen. Yli vaaran vuosien -hankkeessa tunnistettiin eri taiteilijatyyppejä, jotka tyypillisesti sijoittuvat työelämässä hyvinkin erilaisiin työtehtäviin ja urapoluille. Yksi taiteilijatyypeistä on ns. asiantuntija, jonka roolina on tutkia, selvittää, kehittää ja neuvoa erilaisissa verkostoissa. (Kuusimäki, 2022, s. 17)
Kehittäminen ja arvon luominen tehdään yhteistyössä eri alan osaajien kanssa. Harva asia syntyy vain ja ainoastaan yhden henkilön tai ammattiryhmän osaajien kesken. Tarvitaan erilaisten osaajien tai osaajaryhmien välistä yhteistyötä. Mitä monimutkaisempi ongelmanratkaisu on kyseessä, sitä monipuolisempaa osaamista sen ratkaisussa käytetään. Taiteilijan rooli on lähtökohdiltaan monialaisessa työryhmässä haastava juuri siksi, että muut alat eivät välttämättä tunnista taiteen usein piilossakin olevia mahdollisuuksia. Taiteilijan näkökulmasta kehitettävää on oman alan osaamisen tunnistamisessa ja osaamisen kohdentamisessa ongelman ratkaisuun. (Kuusimäki, 2017, s.16).
Kuntakuvataiteilijan työskentely maaseutumaisilla alueilla on usein paitsi kuvainnollisesti, myös kirjaimellisestikin vieraalle maaperälle astumista ja sinne asettumista. Samalla se on alueen kartoittamista seudun ulottuvuuksia ja yhteisöä kuulostellen. Kuntakuvataiteilijuus kysyy kykyjä, joilla näkymättömästä tehdään näkyvää ja joilla jo olemassa olevia, mutta unohtuneita rakenteita on mahdollista virkistää. Kuntakuvataiteilijan katse voi nähdä hylätyt tilat uusina mahdollisuuksina ja unohdetut tarinat yhteisöllisyyttä ja kuntaidentiteettiä kohentavina näkökulmina, joiden esiintuominen kannattaa. Työskentelyssä voikin nähdä useita yhteisö- ja ympäristötaiteellisia piirteitä, jotka kykenevät tarjoamaan kiintopisteitä myös osallisuudelle.
Innovatiiviset kestävyysratkaisut aluekehityksessä
- Kuvataiteilija kestävän kehityksen keskustelun sytyttäjänä
https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2026/02/arene-innovatiiviset-kestavyysratkaisut-aluekehityksessa-2025.pdf?sequence=1&isAllowed=y#page=135
Taiteellisille prosesseille on tyypillistä avoimuus, ennakkoluuloton lähestymistapojen yhdistäminen ja prosessin jatkuva muovautuvuus, mikä mahdollistaa merkittävätkin suunnanmuutokset. Virheitä ja sattumia ei nähdä epäonnistumisena, vaan kehityksen osana, mikä erottaa taiteellisen työskentelyn rationaalisista ja systemaattisista prosesseista, joissa epävarmuus usein rajoittuu alkuvaiheisiin ja jää tuotannollisten ja taloudellisten tavoitteiden varjoon (Gröndahl, 2023; Sandberg, 2019).
Monialaisissa innovaatioprosesseissa eri alojen asiantuntijoiden kohtaaminen tuo mukanaan riskejä ja haasteita, kuten ammattikielten eroista ja toimintakulttuurien eroista johtuvaa kitkaa. Taiteen “haahuilu” ja rajattomuus voivat herättää turhautumista, ja taiteilijan rooli saattaa rajoittua innoittajaksi tai hämmentäjäksi (Sandberg, 2020). Toisaalta nämä kitkat voivat, onnistuneessa prosessissa, johtaa täysin uusiin, ennennäkemättömiin ratkaisuihin (Jones, 2021).
SAMKin kuvataiteen tutkimus- ja kehittämistoiminnan integroituminen Resurssiviisauden tutkimuskokonaisuuteen vuodesta 2025 on vahvistanut moniammatillista yhteistyötä kestävän kehityksen kysymyksissä. Kuvataiteilijoiden ja asiantuntijoiden osallistuminen projekteihin mahdollistaa keskustelun virittämisen, kestävyyden eri näkökulmien havainnoinnin ja uusien työskentelytapojen tuomisen moniammatillisiin työryhmiin.
Esitellyt hankkeet osoittavat, että kuvataide voi olla merkittävä toimija kestävän kehityksen edistämisessä. Taide tuo monialaisiin verkostoihin uusia näkökulmia, yhdistää ekologisia ja kulttuurisia tavoitteita sekä konkretisoi paikallisia ja globaaleja kestävyysteemoja. Samalla se vahvistaa ympäristötietoisuutta ja avaa mahdollisuuksia resurssiviisaaseen ajatteluun niin matkailussa, ympäristökasvatuksessa kuin rakennusten käytössä.
Vaikka taiteen ja muiden alojen yhteistyö vaatii jatkuvaa neuvottelua ja uusien toimintatapojen omaksumista, juuri näissä prosesseissa piilee taiteen erityinen voima. Kun taide saa tilaa toimia sekä hämmentäjänä että kehittäjänä, se voi muovata ennakkoluulottomasti ratkaisuja kohti ekologisesti ja kulttuurisesti kestävää tulevaisuutta.
